Hei taas pitkästä aikaa!
Tällä hetkellä mulla on Suomessa 44 päivää jäljellä. Tuntuu, että siitä ei oo kun pari viikkoo kun mulla oli 146 päivää jälellä ja kaikki tuntu vielä niin kaukaselta. Nyt oon yrittäny sisäistää sitä, että lähen ens kuussa ja jättäny jo muutamat hyvästit.
Mun tunteet on yks sekamelska ja tuntuu jotenkin tosi uskomattomalta. En tienny, että yhtä aikaa voi pelottaa, jännittää, olla tosi innoissaan, olla onnellinen, olla surullinen ja silti kuitenkin tavallaan olla tuntematta mitään. En todellakaan oo sisäistäny tätä vaihtoon lähtemistä vielä oikeestaan ollenkaan. Joka kerta kun multa kysytään, että joko jännittää (mitä kysytään tositosi paljon) vastaan että joo vähäsen, koska se on niin paljon helpompaa kun että alkaisin selittää miten epätodelliselta kaikki tuntuu ja miten en älyä koko hommaa. Loppujen lopuks tätä ei pysty ymmärtämään jos ei ite oo samassa tilanteessa tai jo kokenu tätä. Toisaalta, kyllä mua myös jännittää. Tässä lähiaikoina mua on alkanu jännittää jo aika paljon. Mua myös pelottaa, mutta yhtä aikaa voisin lähtee melkein heti huomenna. Silti tuntuu myös, että en oo vielä valmis.
En oo saanu mun papereita takasin vielä, joten en oo päässy alottamaan viisumin hakua. Sen lisäks pitäis tehä pinssejä, ostella tuliaisia, miettiä ehkä pakkaamista vähäsen ja tehä pari esitelmää ja käyntikortteja. Onneks oon saanu mun läksiäisten suunnittelun jo alulle, ja oon käyny mun huoneesta tavaroita läpi että saahaan tää sit tyhjennettyä meille tulevalle vaihtarille. Ei kuitenkaan vikalta kuuelta viikolta tekeminen lopu ja kyllä tässä kerkee paniikin saaha!
Tässä tekstissä ei ollu oikeestaan minkään näköstä pointtia, mutta halusin tulla vaan vähä kertomaan mitä mun mielessä pyörii ja vähän niinkun kuulumisia.
Hey!
44 days left in Finland. Time has gone so fast and it feels unreal. I've been trying to understand this all, and already said some goodbyes.
My feelings are a mess. I didn't even know, that you can be excited, scared, happy and sad at the same time and still kinda feel nothing. I can't understand that I'm actually going to leave Finland for a year. Everytime someone asks me if I'm already nervous I answer like yeah little bit, because that is so much easier than explaining how I don't realize this whole thing. After all you can't understand this if you're not in the same situation. I feel like I wanna go already but at the same time I'm not ready yet.
I haven't got my papers back from Mexico yet, so I still have to wait that I can apply for visa. Also I have to make pins, buy some souvenirs, think about packing and do some presentations and business cards. I've started planning my farewell parties and gone trough some of my stuff so that I can get my room ready for the exchange student who comes to my family. There's still so much to do for six weeks so I have plenty of time for panicking!
This text didn't have a point at all, but I just wanted to come and tell you what has been on my mind.
