Täällä sitä ollaan hengissä Meksikossa. Mun matka alkoi siis viikko sitten lauantaina, kun lähdettiin ajamaan kotoo Helsinkiin. Helsingissä olin äitin, kassun ja Ellan kanssa. Käytiin syömässä illalla ja sit vaan oltiin hotellilla. Sunnuntai aamuna piti olla 4:40 kentällä, jossa tavattiin sit muut Meksikoon lähtevät vaihtarit. Tunnelmat oli ihan tositosi sekavat, olin tosi jännittyny lähtemisestä mut samaan aikaan myös tosi surullinen, koska hyvästien sanominen ja kaikkien rakkaitten jättäminen Suomeen oli ihan hirveetä. Mun fiilikset siellä kentällä oli myös tosi sekavat, olin jotenkin tosi surullinen siinä ja mietin vaan et miks mä teen tän. Mut sit kun eka lentokone nous ilmaan niin jotenkin se suru hälveni ja olin taas innoissani. Lennettiin ekana Helsingistä Saksaan, jossa meillä oli 5 tunnin vaihto. Sitten Saksasta Mexico Cityyn, ja vaikka toi lento kesti 12 tuntia se aika meni jotenkin tosi nopeesti. Se tunne, kun näki Meksikon ekan kerran sieltä lentokoneen ikkunasta oli ihan uskomaton.
Maanantai-aamuna lähettiin ensin kävelemään Mexico Cityyn ja kierrettiin sairaala, pari kirkkoa ja meidän opas selitti meille vähän kaikennäköstä siinä matkalla. Mexico City on aivan valtava kaupunki ja siellä asuu kuulemma 25 miljoonaa ihmistä. Tän kaupunkikierroksen jälkeen lähettiin sit bussilla Xochimilco nimiseen paikkaan, jossa oltiin vähän tommosen jokilaivan tyyppisessä veneessä! Siihen työnnettiin vauhtia kepillä pohjasta ja se oli kyllä tosi kiva kokemus. Illasta lähettiin sit vielä porukalla kiertämään muutama kauppa ja tehtiin pieniä ostoksia, Mexico Citystä kun löytää kaiken!
Tiistai-aamuna lähettiin aikasin aamulla ajamaan kohti pyramideja! Pysähyttiin ensin jollain ns. farmilla, jossa ne teki kivestä kaikkia koriste-esineitä ja saatiin maistaa kaktusmehua. Oli ihan mielenkiintosen makusta :D Kun päästiin perille sinne pyramideille, kuunneltiin ensin vähän juttua niitten historiasta ja sit kiivettiin parin huipulle, mm. niistä isoimman eli Aurinkopyramidin. Siellä oli tosi lämmintä, mutta sit kun pääs sinne huipulle niin ne maisemat oli kyllä sen kiipeemisen arvoset! Illalla meijän hotellille tuli pari rotarya kertomaan vähän Meksikosta vielä ja yleisistä käytännöistä. Lähettiin sit niitten kanssa vielä tacoille ja oli kyllä tosi kivaa!
Keskiviikkoaamuna sit vaan syötiin aamupala, pakattiin tavarat ja lähettiin kentälle oottamaan kaikki omia jatkolentoja perheisiin!
Tällä hetkellä mulla on neljäs päivä perheessä ja mun tunteet on ollu kyllä yks iso vuoristorata. Toi Mexico Cityn alotus tuntu vähä niinkun lomalta, mut nyt alkaa pikkuhiljaa älytä että tää on mun elämää nyt. En tuu oikeesti näkemään mun maailman rakkaimpia ihmisiä vuoteen?? Täällä on tosi vaikeita hetkiä ja tosi hyviä hetkiä, jo nyt vaikka koko matka on ihan alussa. En ois ikinä ennen tänne tuloo osannu kuvitellakkaan, millasta tää oikeesti on. Mun perhe täällä on tosi ihana, ne huolehtii musta ja viihyn täällä kodissa hyvin. Mulla on kuitenkin tosi kova koti-ikävä. Välillä se tuntuu pahemmalta ja välillä helpommalta. Uskon, et se alkaa helpottaa sit kun opin kieltä enemmän, sopeudun tänne enemmän ja kun koulu alkaa ja tulee semmoset rutiinit elämään.
Tuxtla vaikuttaa tosi ihanalta kaupungilta, mitä nyt täällä on ihan järkyttävän kuuma. Varsinkin ekana päivänä tuntu, että en pysty ees hengittää täällä ja oli tosi tukala olo. Nää myös syö niiin eritavalla ja erilaista ruokaa, että en oo vielä kertaakaan tuntenu nälkää täällä. Suomessa syyään niin paljo vähemmän ja kevyemmin, että oon sit täällä syöny joka ruualla vähemmän kun muut ja yrittäny selittää miten eritavalla asiat on Suomessa. Uskosin, että mulla on tässä nyt sitä alkushokkia meneillään, mut kuhan aika kuluu niin sekin varmasti menee ohi. Hasta luego!
// Here's some pictures from our soft landing camp in Mexico City. Mexico City was amazing and so so beautiful. Right now it's my 4th day in my family. I've already noticed how your feelings are a rollercoaster. For one moment you feel so happy, and then so sad. I've missed my family quite a lot, but I like my family here so much and I guess that it will be better soon when I learn the language more and get a routines in my life when schools start and so on.
