THERE SHE GOES

Moi!

Mun loma täällä lähenee loppuaan, ja enää pari päivää että koulu alkaa! Oon tosi innoissani siitä, on ihan sika kiva päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja tapoihin. Ainut mikä mua tässä koulun alkamisessa hirvittää on se, että mun koulu alkaa joka aamu 7:00. Onneks kuitenkin mun mamá vie mut joka aamu kouluun, joten ei tarvii tuskailla bussien kanssa! Tässä on ollu ihan sikana kaikkee tekemistä. Oon käyny leffassa, shoppailemassa, juhlissa, viettäny aikaa kavereitten ja sukulaisten kanssa, ollu kipeenä, nauranu paljon, toivottanu belgialaisen vaihtarin tervetulleeks, käyny laitattamassa kynnet, ihastellu maisemia ja hyvästelly mun siskon.

Tota viimestä kohtaa lukuunottamatta kaikki on menny ihan tosi hyvin! Alan ymmärtää enemmän espanjaa, tällä hetkellä ymmärrän suunnilleen 60% puheesta. Oma puhuminen ei mee ihan nuin hyvin, mutta nyt kun mun sisko lähti on pakko käyttää enemmän espanjaa joten se luultavasti kanssa sit auttaa siinä et uskaltaa puhua enemmän.

Tosiaan eilen 18.8. oli varmasti tähän mennessä vaikein päivä täällä. Vaikka oon tuntenu Vanian eli mun siskon alle kuukauen täällä, niin meistä tuli niin läheisiä että en pysty ees selittää sitä. Ollaan niin samanlaisia, tuntuu että ollaan vaan yks ihminen! En oo koskaan kokenu kenenkään ihmisen kanssa semmosta sidettä mitä mulla on Vanian kanssa. Eilen sit kun piti lähtee viemään Vania kohti sen omaa seikkailua niin en kyllä muista yhtä vaikeeta juttua! Itkin suunnilleen 3 tuntia putkeen kentälle mennessä, kentällä ja kentältä lähtiessä. Mulle sanottiin mm. että mun pitäis olla onnellinen Vanian puolesta. Ja puolet siitä itkusta oli ihan varmasti ilosta! Oon ollu niin onnellinen täällä, joten tottakai oon onnellinen että mulle rakas ihminen pääsee toteuttamaan omia unelmiaan, olemaan yhtä onnellinen ja viettämään omaa elämänsä parasta vuotta! Mutta luonnollisesti kun menettää itelleen rakkaan ihmisen niin on surullinen. Tiiän kuitenkin, että pärjään täällä myös ilman Vaniaa ja kymmenen kuukauden päästä mä saan sen jo takasin!

Te amo <3

Meitä oli kentällä ihan tosi paljon, iskän ja äitin puolen sukua molempia ja kavereita tottakai! 

Tuntuu hullulta, että oon ens viikolla ollu täällä jo kuukauden. Tuntuu että oon kerenny jo kokee ja nähä vaikka mitä, mut silti tuntuu että lähin kotoo vasta eilen! Jos kaikki kuukauet menee näin nopeesti tai jopa nopeemmin (niinkun luultavasti menee), niin oon ihan pulassa! Pitää yrittää kuitenkin nyt nauttia joka ikisestä hetkestä ja täällä se ei oo vaikeeta <3

// Hey! My vacation here is almost over and my school starts next monday, in 3 days! I'm so excited for that even tho my school starts at 7 every morning.. A bit different from my 9:40 mornings in Finland. I have done so much things here! We have gone for shopping, to movies, I've spent time with my family and friends, spent time with other exchange students and so much more! 

I also feel like that my spanish is getting better! Right now I understand like 60% of what people say to me. Speaking is not that good, but now that my sister left I'm sure that it will get better too because I have to use it more! 

Yesterday was the hardest day here for me so far. I've become so close with my sister and she left for her own exchange. It's crazy because I've known her only for month, but with her I have a connection that I have with no one else. She doesn't feel like just a host sister for me, she feels like a real sister who I've known all my life. At the airport I cried like 3 hours in a row. A lot of people said to me that I should be happy for her, and I was so happy! I've been so happy here with my life, so of course I'm happy because I know that my sister will experience same things that I do here and have the best year of her life! But I will miss her so much. 10 months and I'll see her again, I'm sure that the time will go fast! Te amo Vania <3

It feels crazy that next week I've been here for one month! Feels like I've already experienced so much, but still that I left my home like yesterday. If every month here goes by so fast I'll be in trouble! I love this family, city, country, and I don't want to leave this place! I just need to try to enjoy every moment and here it's not hard <3

MY LIFE HERE IN TUXTLA

Moikka!

15 päivää Meksikossa nyt takana, joista 12 mun perheessä. Viime postauksessa valittelin vähän koti-ikävää, mutta nyt se on kyllä ihan poissa! Tällä hetkellä oon ihan tositosi onnellinen täällä, tuntuu siltä että alan kuulua tähän perheeseen, tää koti alkaa tuntua kodilta ja kaupunki omalta. Tää perhe on tosi rakastava ja siitä tulee tosi hyvä fiilis, kun tietää että täällä on ihmisiä jotka oikeesti välittää musta ja haluaa, että mulla on asiat hyvin. Tässä aikana kun oon täällä perheessä ollu, niin on koettu jo kaikenlaista! Meksikossa perhe on tositosi tärkee juttu. Myös me vietetään sunnuntait perheen kanssa. Täällä perheet on ihan valtavia, mut kaikki keitä oon tavannu on ollu ihan tosi ihania ihmisiä!

Mun vastaanotto tänne Tuxltaan oli tosi lämmin ja ihana, kentälle tuli mun eka ja vika perhe ja jotain rotareita myös! Sain mun perheeltä kukkia ja veljiltä pienet kirjeet joissa oli myös meksikolaisia karkkeja <3 Kentältä lähettiin sitten perheen kanssa syömään ja kotiin. Täällä syyään ulkona melkein joka päivä, mikä ei oo ihme kun ruoka on niin halpaa ainakin euroihin verrattuna! Ja joka paikassa ruoka on ihan sikahyvää...

Asutaan täällä semmosessa kerrostalossa, jonka pihan ympärillä on ns. muurit. Täällä sisäpihalla on sitten uima-allas ja oon kyllä ihan rakastunu siihen, varsinki kun päivisin lämpötila on siellä 33-35 asteessa niin uiminen on ihan parasta. 

Mun perhe täällä on kuljetellu mua aina vähän millon minnekin, käytiin mm. tommosella vähän niinkun muistomerkillä (?) josta näki tätä kaupunkia tosi pitkälle. Tuxtlaa ympäröi vuoret joka puolella ja täällä näyttää kyllä ihan tosi kauniilta. 

Oon myös käyny mun rotaryklubilla jossa kaikki oli ihan tosi ihania! Ihmiset on täällä niin rentoja ja senkin kyllä huomas siellä, kaikki vaan jutteli, kuunteli musiikkia ja nauro paljon! Ylimmässä kuvassa on mun kakkosperheen sisko, tän perheen sisko ja minä. 

Täällä syyään tosi paljon ulkona, jos joku päivä joko aamupala lounas tai päivällinen ei oo ulkona niin se on outoo. Täällä on tosipaljon paikkoja mistä saa ihania aamupaloja, mm. noi hedelmälautaset on niin hyviä... Alin kuva on mun sisarusten kanssa kun yks päivä käytiin illallisella rotareitten kanssa. 

Mun kakkos- ja ykkösperheen samanikäset siskot lähtee molemmat ihan just viettämään omia vaihtovuosia. Tän perheen sisko lähtee Taiwaniin ja kakkosperheen sisko Belgiaan! Viime perjantaina käytiin sit Ginan läksiäisissä ja oli ihan tosi ihana ilta <3

Täällä juhlitaan kokoajan jotakin. Suunnilleen 5 iltana viikossa on jotkut juhlat, joko tädin tai serkun synttärit tai jonkun työjutun juhlistaminen tai ihan mitä vaan voikaan keksiä! Musta se on tosi kivaa, pääsee aina laittautumaan ja tapaa uusia ihmisiä. Noi ylemmät kuvat on viime lauantailta kun käytiin joillakin 1-vuotis synttäreillä. (ja toi vihree mekko on mun äitin, ollaan samankokosia niin se lainaa mulle ihan innoissaan vaatteita ja on niin ylpee sit kun näytän kuulemma ihan sen oikeelta tyttäreltä)

Musta ja mun siskosta täällä on tullu ihan tosi läheisiä, ollaan tosi samanlaisia, ajatellaan melkein kaikista asioista samalla tavalla ja tykätään samoista asioista! Vania lähtee 10 päivän päästä Taiwaniin ja se tulee varmasti olemaan mulle ihan tosi vaikeeta. Onneks kuitenkin kerkeen olla täällä sit sen kanssa vielä reilun kuukauden kun se tulee jo kesäkuun alussa takasin <3

Kaikenkaikkiaan mulla menee ihan mielettömän hyvin. Tässä on lomaa vielä pari viikkoo ennen kun koulut alkaa ja siihenkin on suunniteltu vaikka mitä ohjelmaa! Ens kuussa myös lähen käymään Playa del Carmenissa ja Cancunissa, noista reissuista oon niin innoissani! Tää kuva on meijän talon katolta ja tän kaupungin valot on semmonen juttu joita on vaan pakko rakastaa. 

// Hey! 15 days since I got here and 12 days in my family now. I'm really loving my life here and everyone is so warm and kind. At the beginning I was missing my family a lot, but not anymore! I start to feel that this is my home and that I belong to this family. I know that I have people here who really cares about me, so that makes me feel so happy. 

We have done quite a lot things with my family, and here is some pictures from everything! When I came here two of my families and some rotarians were at the airport. Then we went to eat with my family. We've also had many parties, like cousin's and aunt's birthday parties and one farewell party for my sister from my second family, who goes soon to Belgium! 

I'm really really happy here, I love my family, this city and everything here! Two weeks until my school here starts. Next month I'll go to visit Playa del Carmen and Cancun, which I'm reaaaally excited about! That last picture is from our house's roof. Those lights are something you just got to love <3 

FIRST DAYS

Heippa!

Täällä sitä ollaan hengissä Meksikossa. Mun matka alkoi siis viikko sitten lauantaina, kun lähdettiin ajamaan kotoo Helsinkiin. Helsingissä olin äitin, kassun ja Ellan kanssa. Käytiin syömässä illalla ja sit vaan oltiin hotellilla. Sunnuntai aamuna piti olla 4:40 kentällä, jossa tavattiin sit muut Meksikoon lähtevät vaihtarit. Tunnelmat oli ihan tositosi sekavat, olin tosi jännittyny lähtemisestä mut samaan aikaan myös tosi surullinen, koska hyvästien sanominen ja kaikkien rakkaitten jättäminen Suomeen oli ihan hirveetä. Mun fiilikset siellä kentällä oli myös tosi sekavat, olin jotenkin tosi surullinen siinä ja mietin vaan et miks mä teen tän. Mut sit kun eka lentokone nous ilmaan niin jotenkin se suru hälveni ja olin taas innoissani. Lennettiin ekana Helsingistä Saksaan, jossa meillä oli 5 tunnin vaihto. Sitten Saksasta Mexico Cityyn, ja vaikka toi lento kesti 12 tuntia se aika meni jotenkin tosi nopeesti. Se tunne, kun näki Meksikon ekan kerran sieltä lentokoneen ikkunasta oli ihan uskomaton.

Mexico Cityssä me oltiin perillä sunnuntai-iltana kuuden jälkeen paikallista aikaa. Kentällä meni pari tuntia kaikkia juttuja hoitaessa, ja sit lähettiin bussilla hotellille. Siitä lähettiin käymään vielä kaupassa nopsaa ja aika pian sit nukkumaan.

Maanantai-aamuna lähettiin ensin kävelemään Mexico Cityyn ja kierrettiin sairaala, pari kirkkoa ja meidän opas selitti meille vähän kaikennäköstä siinä matkalla. Mexico City on aivan valtava kaupunki ja siellä asuu kuulemma 25 miljoonaa ihmistä. Tän kaupunkikierroksen jälkeen lähettiin sit bussilla Xochimilco nimiseen paikkaan, jossa oltiin vähän tommosen jokilaivan tyyppisessä veneessä! Siihen työnnettiin vauhtia kepillä pohjasta ja se oli kyllä tosi kiva kokemus. Illasta lähettiin sit vielä porukalla kiertämään muutama kauppa ja tehtiin pieniä ostoksia, Mexico Citystä kun löytää kaiken!

Tiistai-aamuna lähettiin aikasin aamulla ajamaan kohti pyramideja! Pysähyttiin ensin jollain ns. farmilla, jossa ne teki kivestä kaikkia koriste-esineitä ja saatiin maistaa kaktusmehua. Oli ihan mielenkiintosen makusta :D Kun päästiin perille sinne pyramideille, kuunneltiin ensin vähän juttua niitten historiasta ja sit kiivettiin parin huipulle, mm. niistä isoimman eli Aurinkopyramidin. Siellä oli tosi lämmintä, mutta sit kun pääs sinne huipulle niin ne maisemat oli kyllä sen kiipeemisen arvoset! Illalla meijän hotellille tuli pari rotarya kertomaan vähän Meksikosta vielä ja yleisistä käytännöistä. Lähettiin sit niitten kanssa vielä tacoille ja oli kyllä tosi kivaa!

Keskiviikkoaamuna sit vaan syötiin aamupala, pakattiin tavarat ja lähettiin kentälle oottamaan kaikki omia jatkolentoja perheisiin!

Tällä hetkellä mulla on neljäs päivä perheessä ja mun tunteet on ollu kyllä yks iso vuoristorata. Toi Mexico Cityn alotus tuntu vähä niinkun lomalta, mut nyt alkaa pikkuhiljaa älytä että tää on mun elämää nyt. En tuu oikeesti näkemään mun maailman rakkaimpia ihmisiä vuoteen?? Täällä on tosi vaikeita hetkiä ja tosi hyviä hetkiä, jo nyt vaikka koko matka on ihan alussa. En ois ikinä ennen tänne tuloo osannu kuvitellakkaan, millasta tää oikeesti on. Mun perhe täällä on tosi ihana, ne huolehtii musta ja viihyn täällä kodissa hyvin. Mulla on kuitenkin tosi kova koti-ikävä. Välillä se tuntuu pahemmalta ja välillä helpommalta. Uskon, et se alkaa helpottaa sit kun opin kieltä enemmän, sopeudun tänne enemmän ja kun koulu alkaa ja tulee semmoset rutiinit elämään.

Tuxtla vaikuttaa tosi ihanalta kaupungilta, mitä nyt täällä on ihan järkyttävän kuuma. Varsinkin ekana päivänä tuntu, että en pysty ees hengittää täällä ja oli tosi tukala olo. Nää myös syö niiin eritavalla ja erilaista ruokaa, että en oo vielä kertaakaan tuntenu nälkää täällä. Suomessa syyään niin paljo vähemmän ja kevyemmin, että oon sit täällä syöny joka ruualla vähemmän kun muut ja yrittäny selittää miten eritavalla asiat on Suomessa. Uskosin, että mulla on tässä nyt sitä alkushokkia meneillään, mut kuhan aika kuluu niin sekin varmasti menee ohi. Hasta luego!

// Here's some pictures from our soft landing camp in Mexico City. Mexico City was amazing and so so beautiful. Right now it's my 4th day in my family. I've already noticed how your feelings are a rollercoaster. For one moment you feel so happy, and then so sad. I've missed my family quite a lot, but I like my family here so much and I guess that it will be better soon when I learn the language more and get a routines in my life when schools start and so on. 

LATE NIGHT TOUGHTS

Tällä hetkellä vietän mun viimestä yötä kotona. Oon hyvästelly melkein kaikki, ja mulla on 11 tuntia kotona jäljellä aikaa. Suomessa aikaa mulla on 32 tuntia.

Mun tunteet on ihan tosi sekavat. En malta oottaa, et pääsen tapaamaan mun perheen ja näkemään Meksikoo. Oon ihan tositosi jännittyny, enkä oo nyt nukkunu moneen yöhön kunnolla. Oon itkeny niiin paljon, heippojen sanominen on ollu ihan kamalaa. Silti oon kuitenkin onnellinen. Oon unelmoinu tästä niin monta vuotta, ja ihan muutamien tuntien päästä mun unelma käy toteen.

Oon älynny tässä miten uskomattoman upeita ihmisiä mun elämässä on. Viimepäivinä oon saanu niin paljo rakkautta ja voimaa mun ympäriltä, että tuntuu ihan hullulta. Mua ei pelota, että joku Suomessa hylkäis mut tai ei jaksais oottaa että tuun takasin, vaan tiijän että mulle tärkeet ihmiset on täällä mua varten, aina.

Tiiän itestäni semmosen asian, että pikkujutut voi olla mulle tosi isoja. Se, että tää on vika yö mun omassa sängyssä on mulle jotenkin tosi merkittävä asia ja se alkaa ahistaa. Se kuulostaa varmasti tosi typerältä, mutta toisaalta osaan myös arvostaa niitä pikkujuttuja sit paljon enemmän.

Multa on kysytty monesti, että pelottaako mua. Ja ei mua pelota, ei ainakaan enää. Mun läheiset on saanu tässä lähipäivinä mut vaan uskomaan enemmän itteeni, ja tiijän että tää on oikee ratkasu mun elämässä ja asia mikä mun on vaan tehtävä. Vaikka lähteminen tuntuu pahalta, hyvästit tuntuu pahalta, monet pikkujutut tuntuu pahalta, päällimmäisenä mun tunteista on ilo ja innostus. Oon aika varma siitä, että mun elämän isoin seikkailu on alkamassa ja se tekee mut ihan sika onnelliseks.

(Kello on 1:18 anteeks jos tää on tosi sekavaa. En luultavasti nuku tänäkään yönä.)
((Haluun myös lisätä vielä että oon ihan sikakiitollinen kaikille jotka tekee tän maholliseks, kiitos äiti isi rotarit ja kaikki <3))

Right now it's my last night in my home. I've said goodbyes to almost everyone. I have 11 hours in my home, and 32 in Finland. 

My feelings are a mess, as usual. I can't to get to meet my family and to see all about Mexico. I'm sooo excited and I haven't slept well in few days. I've cried so much, saying goodbyes has been awful. But still I'm happy. I've dreamed about this for so many years, and in few hours it's getting real. 

I've realized how amazing people I have in my life. Last days I've gotten so much love and power from the people I love that it feels crazy. I'm not scared that someone in Finland would forget me or not wait for me. I know that the most important ones will be here for me, always.

There's this thing I know about myself, and it's that little things can be huge for me. Knowing that this is the last night in my own bed is a big thing for me and it's making me nervous. It might sound stupid, but well, I also respect little things so much more. 

I get asked a lot if I'm scared. And no, I'm not scared, at least no more. The ones I love the most have made me believe in myself even more and I know this is the right thing to do in my life and something I just really need to do. Even though leaving feels bad, saying goodbyes feels bad, many little things feels bad, mainly I'm happy and excited. I'm pretty sure that the biggest adventure of my life is about to start and that makes me extremely happy. 

(It's 1:18am right now so I'm sorry if this text is a mess. I won't probably sleep this night either.)
((I also want to add that I'm so thankful for everyone who's making this possible. Thank you mom daddy rotarians and everyone <3))

FIRST FAREWELL PARTY & SOME PINS

Heips!

Ekat läksiäiset oli ja meni. Kokonaisuudessaan oli tosi ihana päivä ja oli ihana nähä vielä kaikkia tuttuja! Nää läksiäiset oli siis suunnattu perheelle ja perhetutuille, kummeille ja mummeille. Tuli tositosi monet kyyneleet vuodatettua osa liikutuksesta, osa surusta ja osa ilosta. 

Sain ihan sikaihania muistamisia, kiitos kaikille niistä <3 Nyt on ainakin semmoset salmiakkivarastot, että ei ihan heti lopu! 

Tää mummolta saatu kortti oli ihana ja sanat on kyllä niin osuvat kun vaan tässä tilanteessa voi olla! 

Läksiäisten lisäks oon ahertanu pinssien parissa. Pari mun kaveria tuli eilen meille ja väsättiin sit näitä pinssejä putkeen 10,5 tuntia. Aiemmin tähän hommaan oli menny jo toiset 10 tuntia. Rotaryvaihtareiden yks velvollisuus on joko tilata jostain tai tehä ite pinssejä, joita sit vaihellaan muitten vaihtareitten kanssa ja laitetaan omaan rotarybleiseriin. Vuoden lopussa tarkotuksena ois olla bleiseri täynnä pinssejä muistona kaikista ihmisistä ja sun vuodesta! Idea on tosi ihana ja ootan että pääsen näitä pinssejä vaihtelemaan, mutta tosissaan oli aikamoinen homma tässä pinssien väsäämisessä. Nyt on kuitenkin hakaneuloja vaille pinssit valmiina ja oon kyllä tyytyväinen! Yhteensä mulla näitä pinssejä on nyt 260.

Sain myös mun käyntikortit ns. läksiäislahjana Ellan isältä, joten sekin homma on nyt hoidettu! Vielä pitäis hommata vakuutus, käydä pankissa, tehä yks esitelmä, ostaa vähän kaikkee ja pakata laukut! 

13 päivää lähtöön. 

// Hey! I had my first farewell party last weekend. The party was wonderful and it was nice to see everyone before I leave. This party was for my family and family friends. This day was full of tears of course, from happiness and sadness. 

I got some gifts that will remind me of Finland, thank you all <3 I got that black card from my grandma and it says: "Dreams are meant to be achieved, fears to be faced, regret to be forgotten and life to be lived". I really love the card and I think those words are perfect for this situation. 

I've also made all my pins now. That's a big part of Rotary exchange students life, because everyone has to make or buy them and then we change our pins with each other and put them in our Rotary blazers. I got my business cards, I just need to do few little things and pack my bags!

13 days left. 

UPDATE

Kesälomaa on nyt kulunu 35 päivää joista yks on ollu sellanen, että mulla ei ois ollu mitään tekemistä ja oon ollu kotona. Kiirettä on siis tosissaan ollu. Tällä hetkellä lähtöön on 15 päivää. Myös nää päivät tulee olemaan ihan täynnä. Oon hoitanu tosi paljon kaikkia vaihtarijuttuja, matkustanu ympäri Suomee ja Vironkin puolella, yrittäny nähä niin paljo kavereita kun vaan mahollista ja silti koittaa nauttia kesästäkin.

Sain tällä viikolla viisumin joka poisti tosi paljon stressiä. Oon myös ostellu tuliaisia, tehny pinssejä jo jonkun verran ja käyntikortitkin on tulossa! Oon hankkinu kaiken maailman lupalappuja ja suunnitellu mitä tuun pakkaamaan. Jatkolento ostettiin tänään, nyt pitäis sit vielä huolehtia vakuutus kuntoon ja satunnaisia pikkujuttuja. 

Sain myös mun kolmannen hostperheen! Tää perhe tulee siis mun kahden jo tiedossa olleen perheen väliin mun kakkosperheeks. Tässä perheessä on isä, kanadalainen äiti ja kolme lasta. Tytöt on 11 ja 12 vuotiaat ja poika on 3 vuotias. Talossa on myös yks koira <3 

Sain myös lisää infoo mun koulusta, joka tulee olemaan La Salle de Tuxtla, joka on kuulemma hyvä yksityiskoulu. Koulu mulla alkaa 22.8. joten kerkeen kivasti sopeutua Meksikoon ja olla alussa vähän niinkun lomalla! 

Alkaa tosissaan jännittämään tässä pikkuhiljaa ja ehkä päivä päivältä tajuan koko homman enemmän todelliseks. Pidetään mulle tänään ekat läksiäiset ja oon varma että en tuu välttymään itkulta. Tällä hetkellä kuitenkin oon pelkästään innoissaan lähtemisestä enkä todellakaan jaksais oottaa enää yhtään päivää!