FIRST DAYS

Heippa!

Täällä sitä ollaan hengissä Meksikossa. Mun matka alkoi siis viikko sitten lauantaina, kun lähdettiin ajamaan kotoo Helsinkiin. Helsingissä olin äitin, kassun ja Ellan kanssa. Käytiin syömässä illalla ja sit vaan oltiin hotellilla. Sunnuntai aamuna piti olla 4:40 kentällä, jossa tavattiin sit muut Meksikoon lähtevät vaihtarit. Tunnelmat oli ihan tositosi sekavat, olin tosi jännittyny lähtemisestä mut samaan aikaan myös tosi surullinen, koska hyvästien sanominen ja kaikkien rakkaitten jättäminen Suomeen oli ihan hirveetä. Mun fiilikset siellä kentällä oli myös tosi sekavat, olin jotenkin tosi surullinen siinä ja mietin vaan et miks mä teen tän. Mut sit kun eka lentokone nous ilmaan niin jotenkin se suru hälveni ja olin taas innoissani. Lennettiin ekana Helsingistä Saksaan, jossa meillä oli 5 tunnin vaihto. Sitten Saksasta Mexico Cityyn, ja vaikka toi lento kesti 12 tuntia se aika meni jotenkin tosi nopeesti. Se tunne, kun näki Meksikon ekan kerran sieltä lentokoneen ikkunasta oli ihan uskomaton.

Mexico Cityssä me oltiin perillä sunnuntai-iltana kuuden jälkeen paikallista aikaa. Kentällä meni pari tuntia kaikkia juttuja hoitaessa, ja sit lähettiin bussilla hotellille. Siitä lähettiin käymään vielä kaupassa nopsaa ja aika pian sit nukkumaan.

Maanantai-aamuna lähettiin ensin kävelemään Mexico Cityyn ja kierrettiin sairaala, pari kirkkoa ja meidän opas selitti meille vähän kaikennäköstä siinä matkalla. Mexico City on aivan valtava kaupunki ja siellä asuu kuulemma 25 miljoonaa ihmistä. Tän kaupunkikierroksen jälkeen lähettiin sit bussilla Xochimilco nimiseen paikkaan, jossa oltiin vähän tommosen jokilaivan tyyppisessä veneessä! Siihen työnnettiin vauhtia kepillä pohjasta ja se oli kyllä tosi kiva kokemus. Illasta lähettiin sit vielä porukalla kiertämään muutama kauppa ja tehtiin pieniä ostoksia, Mexico Citystä kun löytää kaiken!

Tiistai-aamuna lähettiin aikasin aamulla ajamaan kohti pyramideja! Pysähyttiin ensin jollain ns. farmilla, jossa ne teki kivestä kaikkia koriste-esineitä ja saatiin maistaa kaktusmehua. Oli ihan mielenkiintosen makusta :D Kun päästiin perille sinne pyramideille, kuunneltiin ensin vähän juttua niitten historiasta ja sit kiivettiin parin huipulle, mm. niistä isoimman eli Aurinkopyramidin. Siellä oli tosi lämmintä, mutta sit kun pääs sinne huipulle niin ne maisemat oli kyllä sen kiipeemisen arvoset! Illalla meijän hotellille tuli pari rotarya kertomaan vähän Meksikosta vielä ja yleisistä käytännöistä. Lähettiin sit niitten kanssa vielä tacoille ja oli kyllä tosi kivaa!

Keskiviikkoaamuna sit vaan syötiin aamupala, pakattiin tavarat ja lähettiin kentälle oottamaan kaikki omia jatkolentoja perheisiin!

Tällä hetkellä mulla on neljäs päivä perheessä ja mun tunteet on ollu kyllä yks iso vuoristorata. Toi Mexico Cityn alotus tuntu vähä niinkun lomalta, mut nyt alkaa pikkuhiljaa älytä että tää on mun elämää nyt. En tuu oikeesti näkemään mun maailman rakkaimpia ihmisiä vuoteen?? Täällä on tosi vaikeita hetkiä ja tosi hyviä hetkiä, jo nyt vaikka koko matka on ihan alussa. En ois ikinä ennen tänne tuloo osannu kuvitellakkaan, millasta tää oikeesti on. Mun perhe täällä on tosi ihana, ne huolehtii musta ja viihyn täällä kodissa hyvin. Mulla on kuitenkin tosi kova koti-ikävä. Välillä se tuntuu pahemmalta ja välillä helpommalta. Uskon, et se alkaa helpottaa sit kun opin kieltä enemmän, sopeudun tänne enemmän ja kun koulu alkaa ja tulee semmoset rutiinit elämään.

Tuxtla vaikuttaa tosi ihanalta kaupungilta, mitä nyt täällä on ihan järkyttävän kuuma. Varsinkin ekana päivänä tuntu, että en pysty ees hengittää täällä ja oli tosi tukala olo. Nää myös syö niiin eritavalla ja erilaista ruokaa, että en oo vielä kertaakaan tuntenu nälkää täällä. Suomessa syyään niin paljo vähemmän ja kevyemmin, että oon sit täällä syöny joka ruualla vähemmän kun muut ja yrittäny selittää miten eritavalla asiat on Suomessa. Uskosin, että mulla on tässä nyt sitä alkushokkia meneillään, mut kuhan aika kuluu niin sekin varmasti menee ohi. Hasta luego!

// Here's some pictures from our soft landing camp in Mexico City. Mexico City was amazing and so so beautiful. Right now it's my 4th day in my family. I've already noticed how your feelings are a rollercoaster. For one moment you feel so happy, and then so sad. I've missed my family quite a lot, but I like my family here so much and I guess that it will be better soon when I learn the language more and get a routines in my life when schools start and so on. 

LATE NIGHT TOUGHTS

Tällä hetkellä vietän mun viimestä yötä kotona. Oon hyvästelly melkein kaikki, ja mulla on 11 tuntia kotona jäljellä aikaa. Suomessa aikaa mulla on 32 tuntia.

Mun tunteet on ihan tosi sekavat. En malta oottaa, et pääsen tapaamaan mun perheen ja näkemään Meksikoo. Oon ihan tositosi jännittyny, enkä oo nyt nukkunu moneen yöhön kunnolla. Oon itkeny niiin paljon, heippojen sanominen on ollu ihan kamalaa. Silti oon kuitenkin onnellinen. Oon unelmoinu tästä niin monta vuotta, ja ihan muutamien tuntien päästä mun unelma käy toteen.

Oon älynny tässä miten uskomattoman upeita ihmisiä mun elämässä on. Viimepäivinä oon saanu niin paljo rakkautta ja voimaa mun ympäriltä, että tuntuu ihan hullulta. Mua ei pelota, että joku Suomessa hylkäis mut tai ei jaksais oottaa että tuun takasin, vaan tiijän että mulle tärkeet ihmiset on täällä mua varten, aina.

Tiiän itestäni semmosen asian, että pikkujutut voi olla mulle tosi isoja. Se, että tää on vika yö mun omassa sängyssä on mulle jotenkin tosi merkittävä asia ja se alkaa ahistaa. Se kuulostaa varmasti tosi typerältä, mutta toisaalta osaan myös arvostaa niitä pikkujuttuja sit paljon enemmän.

Multa on kysytty monesti, että pelottaako mua. Ja ei mua pelota, ei ainakaan enää. Mun läheiset on saanu tässä lähipäivinä mut vaan uskomaan enemmän itteeni, ja tiijän että tää on oikee ratkasu mun elämässä ja asia mikä mun on vaan tehtävä. Vaikka lähteminen tuntuu pahalta, hyvästit tuntuu pahalta, monet pikkujutut tuntuu pahalta, päällimmäisenä mun tunteista on ilo ja innostus. Oon aika varma siitä, että mun elämän isoin seikkailu on alkamassa ja se tekee mut ihan sika onnelliseks.

(Kello on 1:18 anteeks jos tää on tosi sekavaa. En luultavasti nuku tänäkään yönä.)
((Haluun myös lisätä vielä että oon ihan sikakiitollinen kaikille jotka tekee tän maholliseks, kiitos äiti isi rotarit ja kaikki <3))

Right now it's my last night in my home. I've said goodbyes to almost everyone. I have 11 hours in my home, and 32 in Finland. 

My feelings are a mess, as usual. I can't to get to meet my family and to see all about Mexico. I'm sooo excited and I haven't slept well in few days. I've cried so much, saying goodbyes has been awful. But still I'm happy. I've dreamed about this for so many years, and in few hours it's getting real. 

I've realized how amazing people I have in my life. Last days I've gotten so much love and power from the people I love that it feels crazy. I'm not scared that someone in Finland would forget me or not wait for me. I know that the most important ones will be here for me, always.

There's this thing I know about myself, and it's that little things can be huge for me. Knowing that this is the last night in my own bed is a big thing for me and it's making me nervous. It might sound stupid, but well, I also respect little things so much more. 

I get asked a lot if I'm scared. And no, I'm not scared, at least no more. The ones I love the most have made me believe in myself even more and I know this is the right thing to do in my life and something I just really need to do. Even though leaving feels bad, saying goodbyes feels bad, many little things feels bad, mainly I'm happy and excited. I'm pretty sure that the biggest adventure of my life is about to start and that makes me extremely happy. 

(It's 1:18am right now so I'm sorry if this text is a mess. I won't probably sleep this night either.)
((I also want to add that I'm so thankful for everyone who's making this possible. Thank you mom daddy rotarians and everyone <3))

FIRST FAREWELL PARTY & SOME PINS

Heips!

Ekat läksiäiset oli ja meni. Kokonaisuudessaan oli tosi ihana päivä ja oli ihana nähä vielä kaikkia tuttuja! Nää läksiäiset oli siis suunnattu perheelle ja perhetutuille, kummeille ja mummeille. Tuli tositosi monet kyyneleet vuodatettua osa liikutuksesta, osa surusta ja osa ilosta. 

Sain ihan sikaihania muistamisia, kiitos kaikille niistä <3 Nyt on ainakin semmoset salmiakkivarastot, että ei ihan heti lopu! 

Tää mummolta saatu kortti oli ihana ja sanat on kyllä niin osuvat kun vaan tässä tilanteessa voi olla! 

Läksiäisten lisäks oon ahertanu pinssien parissa. Pari mun kaveria tuli eilen meille ja väsättiin sit näitä pinssejä putkeen 10,5 tuntia. Aiemmin tähän hommaan oli menny jo toiset 10 tuntia. Rotaryvaihtareiden yks velvollisuus on joko tilata jostain tai tehä ite pinssejä, joita sit vaihellaan muitten vaihtareitten kanssa ja laitetaan omaan rotarybleiseriin. Vuoden lopussa tarkotuksena ois olla bleiseri täynnä pinssejä muistona kaikista ihmisistä ja sun vuodesta! Idea on tosi ihana ja ootan että pääsen näitä pinssejä vaihtelemaan, mutta tosissaan oli aikamoinen homma tässä pinssien väsäämisessä. Nyt on kuitenkin hakaneuloja vaille pinssit valmiina ja oon kyllä tyytyväinen! Yhteensä mulla näitä pinssejä on nyt 260.

Sain myös mun käyntikortit ns. läksiäislahjana Ellan isältä, joten sekin homma on nyt hoidettu! Vielä pitäis hommata vakuutus, käydä pankissa, tehä yks esitelmä, ostaa vähän kaikkee ja pakata laukut! 

13 päivää lähtöön. 

// Hey! I had my first farewell party last weekend. The party was wonderful and it was nice to see everyone before I leave. This party was for my family and family friends. This day was full of tears of course, from happiness and sadness. 

I got some gifts that will remind me of Finland, thank you all <3 I got that black card from my grandma and it says: "Dreams are meant to be achieved, fears to be faced, regret to be forgotten and life to be lived". I really love the card and I think those words are perfect for this situation. 

I've also made all my pins now. That's a big part of Rotary exchange students life, because everyone has to make or buy them and then we change our pins with each other and put them in our Rotary blazers. I got my business cards, I just need to do few little things and pack my bags!

13 days left. 

UPDATE

Kesälomaa on nyt kulunu 35 päivää joista yks on ollu sellanen, että mulla ei ois ollu mitään tekemistä ja oon ollu kotona. Kiirettä on siis tosissaan ollu. Tällä hetkellä lähtöön on 15 päivää. Myös nää päivät tulee olemaan ihan täynnä. Oon hoitanu tosi paljon kaikkia vaihtarijuttuja, matkustanu ympäri Suomee ja Vironkin puolella, yrittäny nähä niin paljo kavereita kun vaan mahollista ja silti koittaa nauttia kesästäkin.

Sain tällä viikolla viisumin joka poisti tosi paljon stressiä. Oon myös ostellu tuliaisia, tehny pinssejä jo jonkun verran ja käyntikortitkin on tulossa! Oon hankkinu kaiken maailman lupalappuja ja suunnitellu mitä tuun pakkaamaan. Jatkolento ostettiin tänään, nyt pitäis sit vielä huolehtia vakuutus kuntoon ja satunnaisia pikkujuttuja. 

Sain myös mun kolmannen hostperheen! Tää perhe tulee siis mun kahden jo tiedossa olleen perheen väliin mun kakkosperheeks. Tässä perheessä on isä, kanadalainen äiti ja kolme lasta. Tytöt on 11 ja 12 vuotiaat ja poika on 3 vuotias. Talossa on myös yks koira <3 

Sain myös lisää infoo mun koulusta, joka tulee olemaan La Salle de Tuxtla, joka on kuulemma hyvä yksityiskoulu. Koulu mulla alkaa 22.8. joten kerkeen kivasti sopeutua Meksikoon ja olla alussa vähän niinkun lomalla! 

Alkaa tosissaan jännittämään tässä pikkuhiljaa ja ehkä päivä päivältä tajuan koko homman enemmän todelliseks. Pidetään mulle tänään ekat läksiäiset ja oon varma että en tuu välttymään itkulta. Tällä hetkellä kuitenkin oon pelkästään innoissaan lähtemisestä enkä todellakaan jaksais oottaa enää yhtään päivää! 

LÄHTÖFIILIKSIÄ

Hei taas pitkästä aikaa!

Tällä hetkellä mulla on Suomessa 44 päivää jäljellä. Tuntuu, että siitä ei oo kun pari viikkoo kun mulla oli 146 päivää jälellä ja kaikki tuntu vielä niin kaukaselta. Nyt oon yrittäny sisäistää sitä, että lähen ens kuussa ja jättäny jo muutamat hyvästit.

Mun tunteet on yks sekamelska ja tuntuu jotenkin tosi uskomattomalta. En tienny, että yhtä aikaa voi pelottaa, jännittää, olla tosi innoissaan, olla onnellinen, olla surullinen ja silti kuitenkin tavallaan olla tuntematta mitään. En todellakaan oo sisäistäny tätä vaihtoon lähtemistä vielä oikeestaan ollenkaan. Joka kerta kun multa kysytään, että joko jännittää (mitä kysytään tositosi paljon) vastaan että joo vähäsen, koska se on niin paljon helpompaa kun että alkaisin selittää miten epätodelliselta kaikki tuntuu ja miten en älyä koko hommaa. Loppujen lopuks tätä ei pysty ymmärtämään jos ei ite oo samassa tilanteessa tai jo kokenu tätä. Toisaalta, kyllä mua myös jännittää. Tässä lähiaikoina mua on alkanu jännittää jo aika paljon. Mua myös pelottaa, mutta yhtä aikaa voisin lähtee melkein heti huomenna. Silti tuntuu myös, että en oo vielä valmis.

En oo saanu mun papereita takasin vielä, joten en oo päässy alottamaan viisumin hakua. Sen lisäks pitäis tehä pinssejä, ostella tuliaisia, miettiä ehkä pakkaamista vähäsen ja tehä pari esitelmää ja käyntikortteja. Onneks oon saanu mun läksiäisten suunnittelun jo alulle, ja oon käyny mun huoneesta tavaroita läpi että saahaan tää sit tyhjennettyä meille tulevalle vaihtarille. Ei kuitenkaan vikalta kuuelta viikolta tekeminen lopu ja kyllä tässä kerkee paniikin saaha!

Tässä tekstissä ei ollu oikeestaan minkään näköstä pointtia, mutta halusin tulla vaan vähä kertomaan mitä mun mielessä pyörii ja vähän niinkun kuulumisia.


Hey! 

44 days left in Finland. Time has gone so fast and it feels unreal. I've been trying to understand this all, and already said some goodbyes.

My feelings are a mess. I didn't even know, that you can be excited, scared, happy and sad at the same time and still kinda feel nothing. I can't understand that I'm actually going to leave Finland for a year. Everytime someone asks me if I'm already nervous I answer like yeah little bit, because that is so much easier than explaining how I don't realize this whole thing. After all you can't understand this if you're not in the same situation. I feel like I wanna go already but at the same time I'm not ready yet. 

I haven't got my papers back from Mexico yet, so I still have to wait that I can apply for visa. Also I have to make pins, buy some souvenirs, think about packing and do some presentations and business cards. I've started planning my farewell parties and gone trough some of my stuff so that I can get my room ready for the exchange student who comes to my family. There's still so much to do for six weeks so I have plenty of time for panicking!

This text didn't have a point at all, but I just wanted to come and tell you what has been on my mind. 

SIJOITUSTIEDOT

Heippa! Eilen aamulla kun heräsin ja katoin puhelinta, olin saanut viestiä mun ekan perheen hostsiskolta. Olin oottanu sijotus- ja perhetietoja tosi pitkään, ja oli niin huippufiilis saaha nää tiedot!

Tuun viettämään mun vaihtovuoden Tuxtla Gutiérrez nimisessä kaupungissa, joka on Chiapaksen osavaltiossa ja osavaltion pääkaupunki. Tuxtlassa on lähemmäs 600 000 asukasta ja se on kuulemma melko turvallinen kaupunki Meksikossa! Siellä on ympäri vuoden kesä ja keskilämpötila on suunnilleen 27 astetta joka kuukausi. Toukokuu on kuulemma kuumin ja sillon voi olla jopa 40 astetta lämmintä, joten saattaa olla vähän totuttelemista tohon kuumuuteen! Chiapaksen osavaltio on ihan Meksikon eteläosassa, ja idässä se rajoittuu Guatemalaan ja etelässä Tyyneen valtamereen. Yks kolmasosa Chiapaksen asukkaista on mayoja.

Sain eilen aamulla tietää kaks mun hostperheistä. Ekassa perheessä tuun luultavasti asumaan 5kk, tokassa 3kk ja vikassa myös 3kk, tosin siitä perheestä en tiedä vielä mitään.

Ekassa perheessä mulla on vanhemmat, 7 ja 9 vuotiaat pikkuveljet ja samanikänen sisko joka lähtee Taiwaniin vaihtoon kuukaus sen jälkeen kun meen sinne. Tää perhe vaikuttaa tosi ihanalta ja mun hostsisko on kertonu paljo niitten arjesta, perhe-elämästä ja tosta kaupungista! Meksikossa muutenkin perhe on tosi tärkee juttu, ja myös he viettää kaikki sunnuntait perheen ja suvun kanssa, joka musta kuulostaa tosi kivalta!

Tokassa perheessä mulla on vanhemmat, 5 ja 7 vuotiaat pikkuveljet, 12-vuotias pikkusisko ja samanikänen sisko joka lähtee Belgiaan vaihtoon. Heillä on myös 4 koiraa, mikä on tosi ihana juttu kun on ite tottunu elämään koirien kanssa. Myös tän perheen hostsiskon kanssa oon jutellu jo tosi paljon kaikesta, ja nää perheet tuntee toisensa mikä saattaa helpottaa sit perheenvaihtoo kun pystyy pitämään helposti yhteyttä myös ekaan perheeseen!

Tässä oli tietoo mun koulusta, joka ei kuulemma oo sittenkään ihan varmaa joten oottelen vielä lisätietoja.

Tällä hetkellä mulla on lähtöön 74 päivää ja fiilikset on aika sekavat. Oon tosi innoissani, mutta en kumminkaan oo sisäistäny tätä vielä ollenkaan ja aika menee niin kauheen nopeesti! Reilu 2kk ja sit pitäs olla ihan valmis lähtemään vuodeks pois. Eiköhän kaikki kumminkin mee hyvin ja aika varmasti nopeesti, vielä on mm. viisumin hakua ja pinssien tekoa, joten ei ainakaan tekeminen lopu kesken. Kaikenkaikkiaan oon tosi ilonen mun perheistä ja kaupungista.

Jos on mitään kysyttävää niin aina saa kysyä!



This time I decided also write something in english, so my english-speaking friends, this one is for you! 

Yesterday morning I received two host families and the city where I'm going to live during my exchange year. My city will be Tuxtla Gutiérrez and it's in Chiapas, which is a state in southern Mexico. Tuxtla has almost 600 000 inhabitants and it is the capital of Chiapas. There is always summer and the temperature is every month somewhere from 25 to 35 degrees. May is the hottest month in Tuxtla and temperature can be 40 degrees! That's a lot compared to Finland so it might take a while to get used to that. 

So like I said I also received two host families. There will be three families but I don't have the third one yet. In my first family I have host parents, two brothers who are 7 and 9 and a sister who goes on an exchange too, to Taiwan! She will leave a month after I go there. 

In my second family I have host parents, two brothers who are 5 and 7 and two sisters who are 12 and 16. The older one is also going on an exchange so I won't live with her. They also have four dogs which is really nice because I'm used to live with dogs. 

I've talked to my host sisters from both families and I'm so excited about these families and my city! Right now I have 74 days left in Finland and everything I feel is a mess. I'm so excited about all this, but it also feels so unreal. Like two months and I should be ready to leave my family, friends and everything for a year! But I'm sure everything will go well and luckily I have a lot to do before I leave. After all I'm more than happy about my families and that I can spend my year in Tuxtla. 

If you have something you want to ask I'm here to answer! 

ALOITUS & MAATIEDOT

Moikka! Olen Viivi, 16-vuotias tyttö Kuopiosta ja olen lähdössä vaihto-oppilaaksi vuodeksi Rotaryn kautta. Blogi on suunnattu lähinnä perheelle, sukulaisille ja kavereille, mutta tottakai kuka vaan joka on kiinnostunut saa lukea!

Ennen vaihtoon lähtöä aion päivittää tänne prosessia miten kaikki etenee ja tapahtuu, ja vaihdosta käsin sitten kuulumisia. Tässäpä vähän perustietoa mitä on tapahtunut jo, ja mitä tulee tapahtumaan!

Olen siis haaveillut vaihtovuodesta jossain päin maailmaa jo useamman vuoden. Vanhemmille olin monestikin asiasta maininnut, mutta suhtautuminen oli vähän nihkeää. Kun sitten lukio alkoi vaihtoon lähtökin alkoi tuntua vaan enemmän omalta jutulta. Olin jo aiemmin lukenut eri vaihtojärjestöiden sivut läpi, vertaillut niitä keskenään ja miettinyt mikä olisi minulle paras.

Miksi juuri Rotaryt? / Hakeminen

Rotareihin päätymiseen oli monia syitä. Olin kuullut heistä vain hyvää, kaikki vaikutti toimivalta ja hintakin heillä on kaupallisia järjestöjä alempi. Koulun kautta tuli myös viestiä, että heille vaihto-oppilaaksi haku olisi nyt käynnissä! Sanoin tästä sitten vanhemmilleni ja vihdoin sieltä tuli myöntyvä vastaus. Lähetin ensin vapaamuotoisen hakemuksen sähköpostilla, ja myöhemmin sain kutsun Kuopion klubien yhteiseen haastatteluun. Haastattelussa kyseltiin peruskysymyksiä, kuten miksi juuri sinä, asioita itsestä ja perheestä, ja sitten sai esittää 4 maatoivetta. Rotareilla ei siis päätetä itse maata minne lähtee, vaan esitetään 4 toivetta joista vähintään 2 tulee olla ei-englannin kielisiä. Viikko haastattelun jälkeen minulle soitettiin ja kerrottiin, että he ovat valinneet minut vaihto-oppilaaksi. Siitä alkoi sitten ihan kamala papereiden täyttö, kun piti tehdä noin 20 sivuinen virallinen hakemus neljänä kappaleena. Tästä kuitenkin selvittiin ja ennen joulua kaikki paperit oli kunnossa, ja maatietojen odottaminen alkoi.

Maatoiveet

Maatoiveita oli siis 4, ja minulla ne oli Meksiko, USA, Espanja ja Italia. Jenkeistä haaveilin sillon pienempänä kun lueskelin kaikkia vaihtariblogeja, joten se oli yksi toiveista. Oon aina tykänny espanjankielestä ja nyt alottanut sitä opiskelemaan, niin sitten sieltä tuli toi Espanja. Italian lisäsin tonne vikana kun en keksiny enempää paikkoja minne haluisin ja sekin vaikutti tosi kivalta maalta! Meksikossaki puhutaan espanjaa, mutta en oikeen tiiä mikä siinä sitte iski. Jotenki se vaan tuntu semmoselta omalta paikalta. Niimpä se siis pääs tonne ykköspaikalle mun toiveissa.

MAATIEDOT

Kun kävin vähä ennen joulua viemässä paperit mun nuorisovaihtoasiamiehelle siitä alko sitten odotus, että minnehän päin maailmaa sitä ollaan lähössä. Sain tietää että helmikuun alusta lähtien alkais näitä maatietoja tulla, joten kyllä sitä se reilu 2 kuukautta ootettiin. Eilen illalla se sieltä sitten sähköpostiin tuli, että "olet ensisijaisesti lähdössä Meksikoon" ja voin kyllä sanoo, että en koskaan oo ollu niin onnellinen! Tuntuu siltä että oon menossa niin oikeeseen paikkaan mulle! Lähtö mulla tulee olemaan 24.7.!

Entäs nyt?

Nyt kun maatiedot on tullu, alkaa uuestaan oottelu. Mun paperit lähetetään Meksikoon nyt, ja niitten pitäs tulla takasin huhti-kesäkuussa. Sillon saan sitten tietää, että minnekkä päin Meksikoa mut sijoitetaan ja kai ekasta perheestä jotakin! Vuoden aikana mulla tulee siis olemaan kolme eri perhettä. Lisäksi sit pääsen hakemaan viisumia ja hoitamaan vielä jotain paperihommia. Lisäks tässä ens kuussa ja huhtikuussa on rotareiden vaihtarikoulutukset, joissa tapaa sit ensin oman piirin vaihtarit ja sit kaikki Suomesta lähtevät Rotaryvaihtarit.


Tässä oli varmaan tärkeimmät mitä mulle nyt tuli tälleen aluks mieleen. Jos tulee jotain kysyttävää niin multa voi kysyä ihan mitä vaan vastaan tosi mielellään, esimerkiks rotareista tai tästä koko vaihosta yms. En tiiä yhtään millon tuun seuraavan kerran kirjottamaan tänne jotain, ehkä koulutuksista jotain tai muuten vaan fiiliksistä, mut viimestään ainakin sitten kun saan niitä sijotustietoja!