LATE NIGHT TOUGHTS

Tällä hetkellä vietän mun viimestä yötä kotona. Oon hyvästelly melkein kaikki, ja mulla on 11 tuntia kotona jäljellä aikaa. Suomessa aikaa mulla on 32 tuntia.

Mun tunteet on ihan tosi sekavat. En malta oottaa, et pääsen tapaamaan mun perheen ja näkemään Meksikoo. Oon ihan tositosi jännittyny, enkä oo nyt nukkunu moneen yöhön kunnolla. Oon itkeny niiin paljon, heippojen sanominen on ollu ihan kamalaa. Silti oon kuitenkin onnellinen. Oon unelmoinu tästä niin monta vuotta, ja ihan muutamien tuntien päästä mun unelma käy toteen.

Oon älynny tässä miten uskomattoman upeita ihmisiä mun elämässä on. Viimepäivinä oon saanu niin paljo rakkautta ja voimaa mun ympäriltä, että tuntuu ihan hullulta. Mua ei pelota, että joku Suomessa hylkäis mut tai ei jaksais oottaa että tuun takasin, vaan tiijän että mulle tärkeet ihmiset on täällä mua varten, aina.

Tiiän itestäni semmosen asian, että pikkujutut voi olla mulle tosi isoja. Se, että tää on vika yö mun omassa sängyssä on mulle jotenkin tosi merkittävä asia ja se alkaa ahistaa. Se kuulostaa varmasti tosi typerältä, mutta toisaalta osaan myös arvostaa niitä pikkujuttuja sit paljon enemmän.

Multa on kysytty monesti, että pelottaako mua. Ja ei mua pelota, ei ainakaan enää. Mun läheiset on saanu tässä lähipäivinä mut vaan uskomaan enemmän itteeni, ja tiijän että tää on oikee ratkasu mun elämässä ja asia mikä mun on vaan tehtävä. Vaikka lähteminen tuntuu pahalta, hyvästit tuntuu pahalta, monet pikkujutut tuntuu pahalta, päällimmäisenä mun tunteista on ilo ja innostus. Oon aika varma siitä, että mun elämän isoin seikkailu on alkamassa ja se tekee mut ihan sika onnelliseks.

(Kello on 1:18 anteeks jos tää on tosi sekavaa. En luultavasti nuku tänäkään yönä.)
((Haluun myös lisätä vielä että oon ihan sikakiitollinen kaikille jotka tekee tän maholliseks, kiitos äiti isi rotarit ja kaikki <3))

Right now it's my last night in my home. I've said goodbyes to almost everyone. I have 11 hours in my home, and 32 in Finland. 

My feelings are a mess, as usual. I can't to get to meet my family and to see all about Mexico. I'm sooo excited and I haven't slept well in few days. I've cried so much, saying goodbyes has been awful. But still I'm happy. I've dreamed about this for so many years, and in few hours it's getting real. 

I've realized how amazing people I have in my life. Last days I've gotten so much love and power from the people I love that it feels crazy. I'm not scared that someone in Finland would forget me or not wait for me. I know that the most important ones will be here for me, always.

There's this thing I know about myself, and it's that little things can be huge for me. Knowing that this is the last night in my own bed is a big thing for me and it's making me nervous. It might sound stupid, but well, I also respect little things so much more. 

I get asked a lot if I'm scared. And no, I'm not scared, at least no more. The ones I love the most have made me believe in myself even more and I know this is the right thing to do in my life and something I just really need to do. Even though leaving feels bad, saying goodbyes feels bad, many little things feels bad, mainly I'm happy and excited. I'm pretty sure that the biggest adventure of my life is about to start and that makes me extremely happy. 

(It's 1:18am right now so I'm sorry if this text is a mess. I won't probably sleep this night either.)
((I also want to add that I'm so thankful for everyone who's making this possible. Thank you mom daddy rotarians and everyone <3))